Parempi myöhään!

 Parempi myöhään, kuin ei millonkaan!

Sain Kruunuvuokolta haasteen, koska kukkii!  Hiidenkiven puutarhan Minna, oli alunpitein haasteen laittanu liikenteeseen. Niinkuin monena keväänä aiemminkin.

Kiitos Kruunuvuokolle haasteesta! 

Mattimyöhänen oon tässä haasteessa, varsinaisessa pihassa pieniä kasoja vielä lunta on. Vauhilla männy viikko sulattel lumia. Eilen vielä järvellä pilikkijiä näky, hiihtämäänkin piäs. Rannat on metrin verran sulana ja muuttolintuja kuuluu runsaasti. Hanhet ja Joutsenet kävelööt jäänpäällä. Nyt on väriään muuttanu ja ei se vielä puota, vaan viisainta on maissa kestee.

Valitsin nyt kolome kasvii tuolta metsäpuutarhan puolelta, siellä vielä on lunta ja kaikki uinuvat levossa.

Ensimmäisenä kukkijana arvauksessa, Pystykiurunkannus 'Beth Evans' 22.5-24

Idänvarjohiippa 'Lilafee' on toisena veikkauksessa ja sen arvelen kukkivan 30.5-24

Kolomantena Isokolmilehti Trillium grandiflorum 'Flore Plena'. Arvaus kukinnasta 6.6-24

Nähtäväks jiäp, onnistuko veikkaukset sinnepäinkään!

Rannasta tuas vanhoja koivuja kaajettiin ja Pekka on kirveellä halakonu saunapuuks niitä. Lipsahti kirves peukalon päähänkin ja sairaalassa käytätti, miulle viimetalavena kuatu rautakiila peukalon kynnelle ja kynnen ajo pois. Nyt sattu Pekalle haveri, onneks ei niveleen sattunu ja paranoo aikanaan sekin. Taitas meijän pittee nuo halakohommat heittee, moottorsahan käytön pojat kielsivät vaikka viiltohousut oiskin jalassa.😂

Kerrannaiskukkainen puistolumikello 'Flore Plena' kukkii tässä varsinaisessa pihassa syyshortenssian alla, aika isoilla kukilla. Heti kun lumet piältä lähtivät työnsivät lehet ja kukkimaan rupesivat. Krookukset ja sinililjatkin nupputtelloot. Hurjoo vauhtii kevät etenöö.

Kevätaurinko on meillä pahojaan tehny, millonkaan ei oo pesäkuusia suojattu ja ei oo ruskettanu neulasia. Routoo ei oo ollu koko talavena ja luulis niitten vettäkin saaneen. Yhestä on aurinko viottanu päällimmäisten oksien neulasia ruskettamalla. Alppiruusut taustalla suojattiin. Ei kovin paljoo aurinkoisia päiviä ollu, oisko isosta lumikasasta heijastanu valon noille kuusille. Yhessä kääpiökuusi 'Mönni' on myös vioitusta, vähemmän kylläkin. Kasvaa aika lähellä noita pesäkuusia.

Tuossa etualalla on tuo viottunu pesäkuusi, harmittaa kun jo suureks suatiin. Leikata täytyy jonkunverran.

Sisällä santut aloittavat kukkimista, oon niitä ruokakaupasta ostanu ja seihtemän erilaista nyt on. Lepäsivät vähänaikoo ja nyt on kaikki kukassa. Kahesta kuvan laitan. Nimiä en tiiä. Nuorimpia hankintoja ovat.

Huomena alakaa miulla kukkapenkkien siivouksella kevään puutarha puuhat. Myyrän koloja ei onneks oo näkyny ja litskuunkaan ei oo kevätpuolella männy. Oisko pikkupedot niitä harventanu.

Mukavia puutarhapäiviä plogissani vierailleille! 

Sekalaista.

 Kovin on sateisia ilimoja ollu. Lunta ja räntee, vettäkin on suatu. Hanget kuitenkin ovat laskeneet ja ojiinkin vettä kertynyt.

Viimeviikon loppuna vanhempi poikamme oli perheineen käymässä ja järvellä ol lentokeli. Kenkien pohjassa oli Ollilla rauvat ja lapset potkurin kyyvissä. Kovasti lapset tykkäsivät vauhdin hurmasta. Muuten ol märkä keli ja kuravaatteet tarpeen. 

Eilen paistoin ruisleipee ja perunakakkaroita. Piirakanpaisto pääsiäiseks on sitten ens lauantaina.

Lasten kanssa silloin lokakuun lopulla istutettiin niitä krookuksen ja helmililjojen sipuleita. Kukkivat nyt, kun lapset olivat käymässä ja kannettiin ruukut kuistille. Tete narsissit laitettiin myös esille ja kuva vuan niistä muruista jäi ottamatta. Nuo krookukset ei noin hyvin kukkapenkissä millonkaan kuki, vai oisko tullu harvempaan istutettuu. Helmililjat lehtiiään vähän roikottaa, sinistä kukkoo siellä on avautumassa. Oisko vähän kylymästä kärsineet, yöllä on pakkaselle vetäny.

Tänäaaamuna vein tuonne tilalle maitolaiturille palmusunnuntain pajunoksat maitotonkkaan, niinkuin joka kevät oon laittanu. Värikkäistä matonkuteista rusetit laitan oksiin, maantiellä kulukijille on vähän väriä tiepuolessa. Navetan takana komeat surukuuset näkkyy ja nyt on paljon käpyjä niissä. 

Hauskat on edelleen pihassa olevat puut ja pensaat, mihin lehet jäi. Mielenkiintosta on nähä lähtöötkö pois, vai onko vanhat ja uuvet lehet yhtaikoo toukokuulla.

Hoya krohniana on ahkera kukkija sisällä. Nyt kolome kukintoo tekköö ja tuoksua riittää. Joulun jäläkeen on kukkinu monesti. On mukava pörröset pallerot nuo kukat, kuhan aukivaat. Tämä posliinkukka on nyt kolome vuotta vanha ja hyvin on kasvanu. Viimekeväänä pistokkaita erilaisista Hoya suvun kasveista hankin ja juurtumaan sain kaikki. Uutta kasvua ovat nyt tänä keväänä vasta kasvaneet Vierellä on pikkunen perhoskämmekkä. Kukan ostin Joensuussa käydessäni ja tuo kukka on kaunis, vaan suojaruukku miusta vielä söpömpi. Posliinikukkiakin on paljon erilaisii ja miulla isoposliinikukka on vanha ja siitä on pistokkaita lähteny monneen huusholliin.

Hento lila on tuon suojaruukun väri ja pieniä nystyröitä on pinnassa, ihastuin kerralla.

Tilasin Mustilan puutarhalta tammikuun alussa uusia daalian juurakoita. Viimeviikolla tulivat ja osa ol suuria juurakoita, mukana myös pieniäkin. Innostuin samalla tilaamaan, Aitoamaryllis 'Belladonna' ja Kellopuudaalian. Mitenkähän onnistuvat sitten kukkimaan. Kellariin juurakot tuonne tilalle vietiin, eivät vielä ollu heränneet ja hyviä juurakoita ovat. Amarylliksen istutin ruukkuun. Sisäkukka se on, voip pittee ulukonakin, ja se kuuluu eri sukuun kuin ritarinkannus.

Nyt on miulla kolome vähän ei niin tavallista amaryllistä. Kukassa on paraikoo Amaryllis 'Striped Garden'. Maatiaisamaryllis eli Pikkuritarinkukka tek uuven sipulin vanhan viereen ja nyt tuo Aitoamaryllis. 

Tämä 'Striped Garden' on jo jonkin aikoo kukkinu ja muistuttaa aikapaljon tuota Maatiaisamaryllistä kukaltaan. Pihalle vien tämän keväällä, kastelen ja lannotan ja sitten ens talavena istutan sen juurakon uuvestaan.

Siemeniäkin on kylyvetty ja koulittu. Tomatit kylyvin viikko sitten ja nyt ovat nousseet. Kuvassa on heiniä, ahkeraliisoo ja värinokkosta. Koulinu oon nyt nuo ja tulevalla viikolla tuonne mökkiin viiään. Pelakuista osa pannaan kammariin ja tuvan puolelle pöydille sitten taimet, vähän viileämpään, kasvivalon alle. Ahkeraliisasta varmaan kaikki siemenet itivät. 

Hirssii on kahta luatuu ja uturöllii, rubiiniheinee, hentohöyhenheinee. Huitukoita ovat nuo heinät koulii. Onneks ei yksitellen koulita.

Viimesen käsityökuvan nyt talavelta laitan. ensimmäinen kuva on ruokapöydältä. Sanoin Pekalle kun ruokoo laitoin, kata pöytä. Vähän aikoo kahto miun levityksii ja sysäs kaikki pöyvän piähän sanoen, mites tähän soppii. On kästyöt, kylyvö kirjanpito, puutarhalehet, kynttilät ja kukat tiellä. Melekein nauratti minnuu.

Tuo sininen kangas on paidan hiha ja merkkasin siihen nimilappuu tilkkupeittoon. Sininen Uni on työ nimeltään ja nyt on valamis. Asserille nimesin sen, jos se heidän värimaailmaansa soppii. Jos ei, niin tiällä meillä on sitten pojan sängyllä.

Peitto on miesten pidetyistä kauluspaidoista tehty. Kolomen er kokosii neliöitä ja ne on neljästä kolmiosta koottu neliöks. Sanon nyt, en tienny mihin ryhdyin. Haastetta ol, kun paidat on yleensä raidallisia ja yritin tuohon lapun keskiöön suaha neliön.

Joskus on aurinkokin pilikahtanu pilivien raosta. Harmaata on ollu yleensä!

 Kiitos kun kävit lukemassa.

Kevät mielessä.

 Jokohan ois kovimmat pakkaset ja lumisateet tältä talavelta loppunu! Meillä on ollu kovia pakkasia ja runsasta lumentuloa koko talavi. -36 ol tammikuulla ja vielä tälläkin kuulla useasti. Viikonlopun lumimyräkkä sai tuon järvenjään näyttäämään ihan kuin dyynejä siinä ois, outo. Koko talaveen ei kunnon jäänkeliä oo ollu, eikä moottorikelekkailijoita ja pilikkijiä oo näkyny. Kaks kotkoo laskeutu tuohon jäälle ja pitkään seurasin niitä, oisko riijauspuuhat ollu mielessä!

Lokakuun lopulla vanhemman poikamme lasten kanssa istutettiin krookuksia ja helmililjoja ruukkuun. En kastellu multoo ja pihalla ruukut olivat pakkasiin asti. Nostin ne sitten tuonne mökkiin kylymään kammariin, peittelin ne valolta ja joulusta piästyy, kun päivä vähän jatku, rupesivat piippoja työntämään mullanpinnalle. Vielä ovat kylymässä, kerran vähän kastelin ja annan olla maaliskuulle siellä viileessä ja jos sitten pääsiäiseks kukkisivat. Kasteltavaks tuohon pöyvälle toin. Taustalla vanhoja amarylliksen mukuloita ruukuissa, lehtiä työntää. Kukkivatkohan, suap nähä. 

Ensimmäiset kylyvöt on tehty ja jo itäneetkin. Paprikat laitoin itämään ja pitemmän kasvatusajan vuativia kukkia ajattelin nyt kylyvee.

Tuosta syötävästä suippopaprikasta otin siemeniä, kauniin värinsä takkii tilasin 'Chocobell' paprikan siemeniä, herkulliseks on tätä lajiketta kehuttu. Punaruskea on väriltään kuhan kypsyy. 'Luteus' F1 keltanen paprika ei itäny, vaikka pussista otin siemenet. Liekkö tuo F1 siihen itämiseen vaikuttanu, 'Yellow California Wander' siemeniä nyt ostin ja kokeillaan niitä. Chiliäkin laitoin, paholaisen hilloa syksyllä aina tien ja se on pizza kastikkeeks hyvä, melekein marmelaadia on purkissa ja sopivan tulisuuden antaa siihen chili. 

Kukansiemeniäkin tilasin ja muutaman laitoin kuvaan, joita lajikkeita miulla ei ennen ookkaan ollu kasvamassa. Innolla vuotan kukkiviksi sitten. Leijonankita F1 'Madame Butterfly Bronze' ja F1 'DoubleShot Appleblossom' ol nyt leijonankidoissa. Samoin uusintayritys kesäpäivänhattu 'Cherokee Sunset', keveemmällä laitan kasvamaan ja tuo Cherokee sopis miun preeriapenkkiin oikein hyvästi. 

Kellarissa on käyty kahtomassa daalian juurakoita ja talavetettavia kasteltu, hyvin näyttäävät siellä pärjeevän. Daalian juurakoita tilasin uusia, ne saapuvat sitten myöhemmin keväällä. 

Kuvan laitoin tuosta ritarinkannuksesta. Joulunseutuun tarkotin kukkivaks! Marraskuun alussa istutin ja ei mittään elonmerkkii näyttäny, ennenkuin tammikuun alussa työnti tuon sivusipulin lehen. Sitten kasvatti yhen kukkavanan, tuommosen tosi lyhyen (reilun 20cm), ja neljä kerrottua kelloa aukas, pitkästä varresta ei mittään hyötyy kyllä ookkaan. Tuo krysantteemi on oikein keväisen värinen tuossa rinnalla. Ihan marketin kukka on se.

Pelakuut vanhassa mökissä ovat hyvin selevinneet niukalla kastelulla, viileässä ja kasvivalojen alla hyvin. Ruppiin nyt loppukuusta niitä leikkoomaan. Ylimääräsille pistokkaille on ottajia. Sain tuon Suuren pelargoniakirjan antikvariaatista tilattuu jo aikoja sitten ja kirja on kuin uusi. Saman kirjailijan, Ihanat pelargonit kirjan sain joululahjaksi. Australian villipelargonian otin ja istutin uuvestaan. Revin siitä pääjuuresta joka ol ihan kanto! osia erilleen ja istutin ne samaan ruukkuun pääjuuren kanssa. Suapi nähä miten käyp. Se kun risuuntuu vanhemmiten.

Alakuvuos onkin männy käsitöiden parissa. Ompelukone ja saumur on surissu. Lapsukaisille ompelin trikoosta pojalle collegesta paidan ja housut, tytölle mekon ja leggingssit. Norppa aihe on tuossa golits puserossa. Hyvin sopii aihe tänne, norppia uiskentelloo tässäkin järvessä, kuuluuhan tämä Saimaaseen ja norpan tiietään pesivän tässäkin järvessä. Etulahe on housuissa kolomesta kappaleesta. Iloinen siili on kankaan nimi mekossa. Kuoseja kankaissa on nykysin mukavasti tarjolla. 

Kässäpiirissä ja kotona oon pussukoita ja Aarni laukun mitoilla tehtyjä laukkuja tehny joululahjoiksi ja muuten vuan annettaviks. Kun oon kysyny, oisko pussukalle käyttöä, mielellään ovat ottaneet. Tuolla Kiteellä vielä on Marimekon myymälä ja siellä myyvään markiisi paloja, kuoseja on erilaisia. Niitä oon jemmannu tarpeeseen. Vuorit on puuvillakankaista, sais olla semmosta vähän pinnotettua tuo vuorikangas, niitä ei vuan taho löytee. Vetoketjutaskut on sisällä ja laukussa ulukopuolellakin.    

Ajatukset kevääseen ja kesään, alakaa suuntautuu, jänikset ei oo tuhojaan piässy tekemään, kiitos ahkeriin mehtämiehiin jotka kannan pittää kurissa ja suojaverkkojen. Kyllä nyt öisin jäläkiä ilimestyy puutarhaan ja ristiin rastiin kuleksiit.

Muutama talvinen kuva lopuks. Paljon on satanu ja lauantain myräkkä kerralla toi 20cm. lissee lunta. Surkeelta näytti ampumahiihtokilipailuissa luonto, kun ei sinne oo lunta riittäny.

Kiitos kun kävit lukemassa!

 

Uuden vuoden uusi aika,

onhan siinä kaunis taika.

Vuosi mennyt taakse jää,

aika uusi tulla saa.

Hyvää ja onnellista uutta vuotta 2024

Joulun odotusta.

 Kyllä aika noppiisti männöö joulukuussa. On jo kolomas adventti ohitettu!

Lainoonpa nyt vanhan kansan sanontoo.

Idän suvi, idän talvi,

idän ilmat ilkeimmät,

idän pakkaset pahimmat,

idän tuulet tuimimmat.

Meillä on ollu napakoita pakkasia, -20 ja ylikin jo monta viikkoa. Hyvä on siivouksia tehä, kun mattoja ja muita tekstiilejä suap pihalla hankeen pöllytellä. Talavi tul tänne kertarytinällä ja luntakin on kasvien suojana ihan mukavasti.

Tämmösen haloilmiön sain aurinkoisena päivänä kuvattuu ja muutamana päivänä näitä näky muillonkin.

Puput on juoksennellu teitä pitkin ja omenapuissa vuan lehet vielä on, niinkuin monissa pensaissa ja puissa muissakin. Rantaankin on jälet ilimestyny ja kaikki rakennukset ol pikkupeto kiertäny myyrien toivossa, kärppä tai lumikko ol hyppiny pihapiirissä. Pekka on kyllä litskuja pitäny vireissä ja myyrä  saalistakin saanut.

Luonto on kuin postikortista ja otin tuolta Honkaniemestä kuvan, kun lunta puissa on. Tuossa välissä on tuo kaislikko peruskartassakin ja merkillinen on tuon järven pohja, siinä on joku matalikko, kun meillä laiturin piässä on kolomatta metrii vettä. Ja järven pinta on tasanen. Katiskoo ahvenen kudun aikaan tuossa kaislikon reunassa pietään, ison kiven laijalla. Suahaan aina kalat siitä. Iskukoukkuja on joskus mateen kudun aikaan pietty kanssa, hieno hiekka siinä on.

Sittenpä joulusempia juttuja. Piettiinpä kahen sisareni kanssa 'kranssikurssi' tuossa vanhassa mökissä. Vanha pöytä hiissattiin sinne keskelle lattiita ja siinä suatiin levitellä materiaalit. Mehtäkuusta, harmoopihtoo, katajoo, puolukan varpuja, koreanpihtoo, sianpuolukkoo ja mustikan varpuja meillä ol käytössä. Pikkusisko sito pohjat kuivasta heinästä ja kylläpä hyvälle hais koko mökki heinistä. Roskat suahaan polttoo sitten takassa ja ei haitannu vaikka lattiillekkin män tarpeita. Kahtena päivänä tehtiin keskipäivällä ja monneen oveen suatiin tehtyy.

Tässä ylempänä on yhen päivän tekeleet ja koristeena on nauhat ja erilaisii käpyjä. Ol kyllä mukava tehä yhessä ja tuolla taustalla ikkunan edessä näkkyy miun sinisarjat talavetuksessa.  Meille jääneet kranssit on tuossa alakuvassa. 

Kuusen käpyjä on toisessa ja douklaskuusen kävyt ja mustikan varvut toisessa. Aika samanlainen maku meillä on kun vähillä koristeilla tul tehtyy. Iliman salamoo otin ja on vähän hämärä tuo alakuva. Tuossa on meijän vieras sisäänkäynti ja toinen kranssi siinä. Hapsottaa vähän miun tekeleet.

Tuossa poloku johtaa tuonne meijän 'verstaaseen' mökkiin. Suuri kuusi seisoo siinä järvenpuolella ja on kestäny tuiskut ja tuulet! Taustalla on rantasauna.

Pelakuut mökissä ja toisessa kammarissa on valojen alla, hyvin ovat pärjänneet viileässä ja muutaman kerran oon kastellu. Kukkia poistan kun kuihtuu, nuppuja jo oon karsinu.

Miulla pihis omppuhillo viikolla ja viimesistä ukonpuun omenista tein hillon, jossa ei oo kun hitunen sokerii, sitähän suap lissee laittaneeks. Ois tarkotus tehä jouluista leipee, OmaPiha lehessä ol resepti, vähän saaristolaisleivän tyyppinen, johon omenasosetta laitetaan. Meinasin sitä nyt jouluks tehä. Karjalanpiirakat on ehoton meillä joulun aikaan, vaan leipäkin maistuu kalojen kanssa. Itsenäisyyspäivän päiväkahville tein suklaisen kääretortun, johon laitoin tuota omenasosetta, kanelii tupsautin sekaan ja täytteessä ol makeutta antamassa valkosuklaata. Koristelin pensasmustikoilla. Loppupätkästä kuvan otin, pakasteeseen vierasvaraks isomman pätkän laitoin.

Neljän ison munan kääretorttu ja omena. Yks jäi kattilaan laittamatta. Säilyy vielä kevät talavelle ja on happonen hyvä omena, ei niin makea kuin valkeakuulas. Kokoa kyllä kasvaa.

Syksyllä tein yskänlääkettä luumuista, liköörii. Nyt maisteltiin ja hyvää on. Värikin on kaunis. Suattaa joku pien puteli ruokalahjoihinkin sujahtoo. En sankollista tehny!

Uusi jouluinen liina valamistu tässä syksyllä lipaston päälle. Silittämistä vaille on. Aplikoimalla nuo kuvat on kiinnitetty. Tikkasin käsin, pienellä piparimuotilla sabluunan tein ja sen mukaan tikkasin. Ohut vanu on kankaitten välissä. 

Taakse vielä lapun teen, missä tekijä ja vuosiluku. Kiva oli tehä ja kevät puoleen voip näkkyy yks projekti miesten kauluspaidoista.

Lopuks kuva sinisestä hetkestä iltapäivällä. Taivas on kauniin ja kylymän sininen ja kuvan kun suurentaa suureks, kirkas tähti Venus tuon pihdan oikiilla puolella näkkyy. 

Mukavoo joulunalus aikoo ja ollaanhan kiltteinä. Meille tulloo pieniä joulunviettäjiä ja jos ovat olleet kiltteinä, pukkikin piipahtaa. 

Kiitos kun kävit lukemassa!

Kaksi kaunista!

 Otsikko liittyy kahteen kasviin, nyt on osa I ja II sitten tulee tuonnempana. Pioni 'Kerttu' ja köynnösruusu 'Flammentanz' ovat nyt tarinoitavana.  Ensin vähän syksysempiä juttuja.

Meillä on ollu nyt napakoita pakkasia öisin, tähänkin rantaan on pakkaspoika tullu -7 asteen voimin yöllä. Päivisin on plussalle muutaman asteen kivunnu. Rantaan on kaislojen ympärille riitteen tehny ja vähän paikoin isompien kivien reunoillekkin.

Miulla on vielä muutama pussi kukkasipuleita istuttamatta ja varmaan lapiolla on kuoppa kaivettava. En hätäile kovasti, alakuviikosta meinasin ne laittoo. Outo on jos tähän talaven tekköö. Tuolla tilallakin syystyöt on vielä kesken ja miel hyvän kynnöksen suaha tehtyy, pitäs kohmeet pellosta sulloo pois. 

Vanhin poikamme perheineen ol käymässä viikko sitten ja puuhia siästelin heijä kanssa tehtäväks.  Perjantaina nostettiin porkkanat ja punajuuret. Ikää lapsilla nyt on 5 ja kohta kaks. Reippaasti nuatit katkes 5 vuotiaalta ja innokas ol pieni 'mieskin' nosto hommassa. Porkkanat kasvo hyvin ja ovat makeita. Sillon vielä ol ihan hyvät kelit siihen hommaan. Illemmalla tutkittiin sitten kuivamaan keräämieni kukkien siemeniä ja ihailtiin miten jotkut niistä on kauniita.

Lauantaina sitten ol kukkasipulien istutusta ja ilo ol istuttoo tuon kuvan Darwin Hybrid tulppanit Golden Parade ja Mixed/Mischung, sipulit olivat kooltaan kuin nauriit. En ikinä oo nähny näin julumia sipuleita. Iso kuoppa ol tehtävä, mihin pienet sormet sitten sipulin laittoivat. Toivotaan jottei myyrä keksi meijän tulppaaneita. Ensimmäinen Amarylliksen mukulakin istutettiin ja vanhan mökin lattialle ruukku laitettiin sanomalehti tötterö mukulan päällä. Miulla on vanha tapa istuttoo viileeseen ja pimmiiseen. Kukkii toivottavasti jo itenäisyyspäivän seutuvilla.  Apulaiset ol innokkaita ja toivottavasti muistijälki ainakin Esterille jääpi. 

Joka päivä isänsä mukana olivat tuolla tilalla ja navetassa käsineineen säilörehussa hämmensivät. Haisoohan se säilörehukin voimakkaalle ja kenkien ja käsineitten pessuu harrastettiin sitten. Kurahaalarit ol muuten piällä ja traktorin kyyti se vasta olkin mieleen. Toinen tärkii homma ol kun hihnassa koiria saivat taluttoo, koirat on karkeakarvaisia mäyräkoiria Diiva ja Sindi. Ovat jo keskiiän ohittaneita ja malttavat olla vetämättä pienten kulettajien kanssa. Annahan kun supikoira tai muu ajettava sattuu, on mahan alus sitten jalakoja täynnä.

Kunnon ruska jäi nyt aika vähiin, edellisessä postauksessa on muutama kuva aiemmin otetuista ruskaväreistä. Mongolianvaahterassa ylimmät lehet on punaiset ja nuori huntuvaahtera lehtensä väritti, aika kauniin punaruskean kirjavaksi. Puissa on ylipäätään paljon vielä lehtiä ja lehtikuusen neulasetkaan ei oo tippuna. Sehän on merkki talaven tulosta. Aika vihree on vielä meijänkin pihassa.

Tuurenpihlajakin oranssin värin sai ja Japanin verivaahtera 'Dissectum' Tänään vietiin kellariin talavehtimaan räiskyvän viininpunaisena. Poika kysy, miten tää on tämän näköinen, kun täyvessä lehessä kellariin kannettiin.

Kuistilla ol koko kesän miulla marraskuun kaktukset ja lokakuun alussa sisälle kannoin nuppusena. Ensimmäinen on nyt täyvessä kukassa. Muut kohta kukkansa aukovat.

Sitten otsikkoon. Viitisen vuotta sitten huomasin Luken ilmoituksen, he etsivät näytteitä mm. vanhoista  pioneista 50v ja yli. Osallistuin Tarhapioni P. x Festivalla, jota talonpojan pioniksikin sanotaan. Oon periny anopiltani  sen yli neljäkymmentä vuotta sitten ja siitä laitoin lehen palan tutkittavaksi. Seuraavaks tul pyyntö juurenpalasta, jossa on silmu ja lehti varsineen. Laitoin sen ja sitten viime vuonna tuli raportti. 

Tästä kaaviosta en kyllä oikein ymmärtäny mittään ja tuonne sivuun on miun pionin numero mustekynällä merkattu. Luulin sen olleen nyt siinä. Tänä kesänä yhtenä iltana soitti Luken tutkija ja sanoi heidän tutkineen tuota miun pionia ja ensin luulleen sen suvun tulleen Norjasta tai Ruotsista. Tarkemmin tutkittuaan sille ei sukua löytyny, se on ainutlaatuinen. Heillä se oli tänä kesänä Piikkiössä kukkinu 13 kukan voimin. Kovasti kutsuivat sinne kahtomaan ja jo aiemmin kutsu tul pionien kukinta aikaan sinne. Nyt jäi mysteeriks, anoppini ol sen serkultaan suanu kauan aikoo sitten ja tämä serkkukin vei alakuperän, mistä hän oli sen saanu, hautaan mukanaan. Oon ajatellu tuota rajantakasta nuapur muata, oisko sieltä päin vaikka. Kertun sille nimeksi annoin alunperin antajan mukaan.

Kuvat on huonot, kuvasta otettu. Ruudutus on varmaan kameran kennosta tullu. Miulla ei oo viimevuosina kameran linssi sattunu monesti tähän pioniin, ja tietokonerikko mitä ol, vei kuvat männessään. Muistikortilla kuvia on ja illalla yritin niitä siitä siirtee koneelle, mahoton tehtävä ois ollu miun taidoilla. Oisko syynä kuvien ottamattomuuteen tämän kasvu paikka. Alppiruusut vieressä on vieny huomion. Syrjässä on muista pioneista. Ylipiätään kahtelin kesän kuvia ja huomasin vähän tästä penkissä kuvia ottaneeni. Nyt syksyllä, kun selevis minkälainen aarre meillä on, siirrettiin tämä ihan paraatipaikalle tuohon mehänlaita penkkiin. Iso ol juurakko.

Pioni kukkii aniliinin punaisin, hyvin kerrotuin kukin. Korkeutta noin 60cm. Kukat haalistuu vanhetessaan sitten melekein valkoseks. En oo mursketta aiemmin pionien juurelle laittanu, tälle nyt laitettiin. Ja multaan sotkettiin savvii ja palanutta karjanlantoo.

Tämä pioni, niinkuin muutkin pionit mitä maatilalla oli, ol mänevillä mättäillä toistakymmentä vuotta sitten. Miulla ol talon edessä pionipenkki, siinä kasvo vanhat jöriinit ja kesäkukkiakin pionien lisäksi. Myö oltiin jo tänne rannalle muutettu ja pihan laitto ol kesken, (työmatkahan miulle sillon tul 1km.) Syksysenä iltana mänin iltalypsylle ja tupaan männessäni huomasin, pionipenkki ol hävinny. Pakkasta ol jo silloin ja kysyin pojalta missä on kasvit siitä penkistä ja mitä varten hiän on ottanu ne pois. Ol sitä mieltä, jotta pittää kukkapenkit hoitoo jos niitä on ja heillä ei oo aikoo siihen. Nurmikko on helepompi, ajella vuan leikkurilla. Ei hiän ymmärtäny, millasista kasveista on kysymys. Kitkin ja hoisin penkkejä sielläkin vielä silloin ja miun työtaakkoo hiän ajattel helepottoo. No vähemmällä pionien ostamisella piäsin. Onneks ol kaivurilla nostanu kasvit ja lypsyn jäläkeen sähkölampun valossa kaivelin juurakot tänne. Kyllä vähän motkotin pojalle, kun kohmeisesta kasasta mehän reunasta niitä hapuroin.

Kuva on samasta penkistä ja tälle pionille ei nimmii oo miulla muistissa, kukkii myöhemmin, kuin tuo talonpojan pioni, (ihana nimitys). Tuolla pähkämöitten toisessa päässä, on tämä 'Kerttu'.

Muutama viikko sitten Lukelta tuli kirje ja he ovat valinneet sen geenipankkiinsa arvokkaana pionina. Mukana tul lomake, jossa annoin luvan heille käyttee tutkimus- ja opetus työssä ja mahollisesti lähtii lisseemään sitä aikanaan. Suattaa joskus tulla vaikka myyntiin 'Kerttu' niminen pioni, jos taimitarhat kiinnostuu tästä.

Osa II on sitten tuosta köynnösruususta ja sen paikasta muuriin ja muurin teosta.

Kiitos kun kävit lukemassa postaustani!