Pakkaspäiviä!

 Uusi vuosi on alakanu kunnon pakkasilla. Kylymimmillään on mittari näyttäny -25.2, päivällä lauhtui -15 asteeseen. Kevyttä pakkasluntakin on sadellu ja maassa on n.15cm. Heleppo on kolalla työnnellä. Mökkii lämmitetään näin kovilla pakkasilla jokatoinen päivä, taloakin useammin vaikka maalämpö kone lämmintä tuokin. Sähköähän sekin kuitenkin käyttää järjestelmässä. Vesikiertoinen lattialämmitys lämmittää. Pihalla suap hankipesuja tehä matoille ym. Lunta oon mättäny noille aremmille kasveille suojaks tuolla pihalla. Pohjosen kantilta kun on tuuleksinu, niin se vasta kylymee onkin!

Uudeksi vuodeksi sain kolome kasvattamistani amarylliksistä kukkaan. Yks vielä nupullaan on.

'Douple Dragon'

Tällä noissa terälehissä on nuo valakoset pilikut. Väri kuvassa ei ihan oo hyvä, lämmin punainen on väri. Kolomas vana vielä kasvaa. Painavat kellot on.

'Nymph'

Tää on monsteri amarylis, paksut varret, 2kpl. kasvatti. Toinen vielä aukiimatta, tästä yks kello kuivi nupulle. Sattupa tuohon kellojen keskelle emännän kaapin oven ruusun kukka, huomasin. Tämä kaappi palaji "juurilleen" Kaappi oli pienessä vanhassa mökissä, tämän meijä talon paikalla. Mieheni poikamies setä oli asunu siinä mökissä ja kun katto ol hyvä, kesti koivuiset huonekalut kuivina. Siro klahvipiironki ja tämä kaappi olivat miun ensimmäiset entisöinti työt. Tässä kaapissa  säilytän orkidealehet ja kirjat kuin myös kukkamaljakot. Piironkikin suattaa vilahtoo joskus kuvassa!

'Happy Valley'

Tässä on kanssa kolome vanaa ja tää on siroin näistä kolomesta. Ensimäiset kellot on nyt auki ja tuet oon laittanu varsille. Aika pitkät hujopit on varret.

Kävimpä tuolla Joensuussa ennen jouluu ostoksilla ja tie vei taitokortteliin Sarustiikkaan. Siellä on kauniita Italialaisia kukkaruukkuja myytävänä. Ostin sisarilleni joululahjaksi ja ihellenikin jo pääsiäinen ja kevät mielessä. Useita malleja siellä on myytävänä. Pienet posliinikukat istutan noihin pienempiin ja keltaseen jotakin keväistä.

Tuossa orkidean alla olevassa ruukussa on reikä, mutta on tanakka ja uppokastelen tuon lahjaksi saamani kukan, sitten siirrän tuohon ruukkuun. Nyt on ollu noitten orkideojen ruukussa "sukka" Ei kastellessa alusmurut lähe liikenteeseen. Miusta hyvä.  Keltanen ruukussa on miulla uusi väri, kaunis kylläkin. Hyvimpä sopivat liinan väritykseen, huomasin! Jos Joensuussa käytte, kannattaa männä tutustumaan taitokortteliin, Siinä on useita kädentaitoihin liittyviä pikku myymälöitä ja Kauppaneuvoksen kahvilassa herkkuja monenmoisia, lounasaikaan keittoakin. Ei oo maksettu mainos!

Mie oon semmonen muistiinpanija paperille immeinen. Esittelempä teille mihin kirjoon puutarha asioita!

Vuosia sitten tehtiin kässäpiirissä kansiolle kannet, tilkkutyö meiningillä. Osa kankaista värjättiin reaktiivi väreillä ite. Tämä kansio on täynnä kaikenlaista kuittii ja tilauslistoo. On kasvatus ohjeitakin ym. puutarhurointiin liittyvää.

Muovitaskut on hyviä säilytellä kaikkia pieniä lippuja ja lappuja. Taskuun tuonne kansion sivuun suap myös talteen tärkeitä papereita.

Kun tämä kansio tuli täyteen syksyllä, rupesin miettimään seuraavan kansion kansia. Murujen pussilakanoita kun pesin, napsahti ahaa elämys ja eikun tuumasta toimeen! Petteri Kani aiheista kangasta kun silittelin, Rouva kanin hoksasin. Jäljensin kuvan kaavapaperille ja sitten silippuumaan kangasta. Päällikeompeluna toteutin ja vielä mustalla langalla, suoralla tikillä. Mukava ol tehä.

 Vähän plink plinkkii laitoin helminä hattuun ja muutaman paljetinkin hatun alareunaan. Tarkkaan kun kahtoo on toisessa tassussa sipuli, naatti roikkuu alaspäin, porkkanankin pussin reunaan lisäsin, naatit kirjoin.. Tätini käydessään sieltä Torontosta toi miulle käsintikkaus lankoja ja jostakin hiän ol käpypitsii tuommosen pätkän suanu niitten lankojen matkaan, melerattuja lankoja on osa ja tuota liilookin on pussissa. Vähän lipsahti liian ylös tuo kani, mutta rusetti ja kirjotus pelasti tilanteen. Pikkusen on oltava ylimäärästä kangasta, kansion aukiimisen tautta, suurinpiirtein suorassa on tuokin pitsi. jo on muutamia papereita tämäkin kansio syönyt sisäänsä.

Kalenterit on ahkerassa käytössä. Tuohon mustaan Käytännön maamiehen kalenteriin on säät merkitty, jo yli 40 vuoden ajalta. Pekka hoiti viimevuosiin asti sitä, hän merkkisi myös kulloinkin tehtävät työtehtävät. Nyt oon mie merkinny säitä. Ens alakuun tuo maatalouskalenteri ol Pelto-Pirkan päiväntieto ja vuodesta 1980 on kalenterit meillä, on voinu joku jiähä tuonne tilalle aiemmista. Kalenterin on kustantanut Kauppiaitten kustannus Oy, Helsinki. Käytännön maamies lehen välissä tulee vuosittain tuonne tilalle ja Ville toimittaa sen meille. Pojat on sanonu, ettei sua hävittee noita, hyö kahteloo niitä sitten. Pihakalenteria en oo ihan joka vuosi hankkinu, useimmiten kylläkin.

Muistiinpanojakin tien ja aukiimalla on metsäpuutarhan alppiruusut ja atsaleat merkittynä. Atsaleat 'Adalmiina' ja 'Illuusia' on siirretty vanhanmökin päädystä sorakosta tuonne metsäpuutarhan puolelle. 8.8.2018 on aukeaman alareunassa tämmönen tieto! Istutuskarttojakin piirtelen, tuo oikeanpuolinen kirja on vielä tyhjä. Eiköhän siihenkin muistiinpanoja kerry aikanaan.

Kaunis pakkaspäivä on tänäänkin. Aamulla -18 eikä kovasti taija lauhtuu nyt päivälläkään.

Kiitos kun kävit lukemassa!

Joulu tulla jollottaa!

 Hyvin on ollu pimeitä päiviä jo kohta kuukauden. Aurinko ei oo näyttäytyny. Loskainen keli kaikkineen. Nyt on pakastuvaa ja luntakin suahaan. Tänään jopa aurinko paistaa.

Piettiin sisarusteni kanssa kranssikurssi jo kaks viikkuu sitten. Pikkusiskomme Minna sito pohjat kuivasta heinästä, mukava tuoksu ol huushollissa. Hänen kotona ol meillä paja tänävuonna. Materiaalii ol monenmoista. Hankintaan osallistuttiin kaikki ja vielä velipoikakin ol meillä seurana, Nuorin siskoni on koulutukseltaan sairaanhoitaja, vaikka lehmiä lypsääkin tilallaan. Veljeni jalakoo operoitiin sairaalassa ja hän näytti sitä haavaa onko kaikki kunnossa. Samalla hän terottel meijän sakset ja veihet hyväks!

Miun on tuo oikeanpuolinen lännenpihdasta pelekästään ja koristaa meijän pääsisäänkäynnin ovea. Vasemmassa reunassa on myös miun, keskeneräinen. Tein sen kotona loppuun ja vein viimeviikonloppuna Espooseen poikani luokse, ovenviereen seinälle. 

Tässä on valamiit tekemäni ja tuo liila rusettinen matkovaa maatilalle ulkoveen. Tuiviota ja mäntyäkin on siinä. Tuossa käpykranssissa on metsäkuusta tuivioo ja katajoo. Kodinhoitohuoneen oveen tein  vastan tavoin vuan latomalla piällekkäin oksia ja saksilla siistin sitten reunoja.

Vanha rusettinauha piäs tähän ja oravat on mättäny tuosta pihakuusesta mahottomasti käpyjä maahan, kaks päivee kun sisällä olivat niin jo suomut aukes. Hyvä käpyvuosi on kuusessa, siemeniä tippu runsaasti.

Ettäpä kaikki tiiäkkään varmaan, mikä kasvi on tässä kuvassa ruskeana. Se on vaivero. Suolla elävä myrkyllinen varpu. Kukka miusta muistuttaa hyvin paljon puolukan kukkoo.

Lännendouklas kuuselle kuuluvat nuo kävyt ja autotallin seinällä tämä on. Tuo vaivero on kyllä väriltään kaunis, niinkuin suonkasveista suopursu ja karpalokin. Montakertoo ohi kulukoo kiinnittämättä huomioo näihin kaunokaisiin, marjareissuilla. Jokamiehen oikeuksiin näittenkään kerääminen ei kuulu. Karpalon pitkät, hennot oksat on kauniit vaikka kukkaasetelmissa tai miksei havutöissäkin, pienet lehetkin niissä on kuivana kiinni.

Tulkin nyt enemmän kiinnitettyy huomioo näihin havuihin ja kuvassa on tuivio ja mehtäkatajan oksa. Meijän pit yks tuivio kaivoo pois penkistä ja siitähän sai paljon matskuu, nuo itiöpesät on kuin helmiä ja kiva lisä havutöissä, sypressikasveihin kuuluu. ja en oo varma onko tuo itiöpesä vai mikä! Mehtäkataja onkin kaunis kasvi, nyt huomasin siinä marjojen piällä suojuslehet, marjat on vielä vihreet. Kolomantena kesänä sitten tummuut siniseks ja riistaruokiin mausteeks käyvät. Maatilalla on mehtätaloussunnitelmassa arvokas luontokohe, kallioinen rinne joka on jätetty toimenpiteitten ulukopuolelle ja siellä kasvaa paljon katajoo. Mikä minkinlaisena puskana. Meijän tännetulo tien viereen kahtapuolen on pilarimaiset katajat kasvanu, ne olivat hyvin kauniit. Muutama vuos sitten niille tul karistetauti ja nyt on latvassa ennee vihreetä. Tuo karistetauti tappaa katajia. Katajakin kuuluu sypressikasveihin. 

Tuossa aiemmin mainitsin tuon metsätaloussuunnitelman. Metsätaloussuunnitelma ei oo pakollinen metsänomistajille. Kinnulan tilalla se on tehty niin pitkään , kun sitä on ylipäätään tehty. Ensimäisen on tehny Pohjois-Karjalan Metsälautakunta. Metsänhoitoyhdistys tekee nyt.Se on metsäomistajien käsikirja metsänhoitoon. Suunnitelma sisältää  mehän nykytilanteen mm. puusto, missä kehitysluokassa on. Kasvupaikat, ehotukset tulevista hoitotoimenpiteistä (taimikonhoidot, harvennukset, uudistukset) Sitä ei oo pakko noudattoo, mutta hyvän kuvan antaa omistamista mehistä. Luontoarvotkin se ottaa huomioon. 

Sisällä maaorkideoihin kuuluva Ludisia discolor on kasvattanu nuppuja. Aukasoo ne ihan hetimiten. Sisarelleni on miulla juurtumassa tästä oksia ja istutan ne turpeeseen . Kauniitten lehtien tautta tätä yleensä kasvatetaan. Vasemmalla on tulitikkukaktus seinällä amppelissa, sain sen Kiteen kotiteollisuus koululta, neuvontaasema siinä ol silloin. Nyt on jotain kunnan toimistotiloja. Oikealla Hoya Impreal, on tuo omatekemä tuki vähän vinkasallaan. Sitten valakosessa purkissa Hoya Lacunosa (sädeposliinikukka) ja kirjava lehti kuuluu Hoya aff. Meredithiille, Tämä on kauniitten lehtiensä tautta. Miulla on 13 erlaista posliinikukkoo, osa on kukkinu, toiset ei. Alakunsa miulla tämä ryhmä on suanu Isoposliinikukasta, Hoya carnosa. Sitä oon jakanu moneen paikkaan ja on jo iso, kukkii ahkeraan. Nyt näyttäs Hoya Matildessa olevan kukkakaroja tulossa, sillä on alakuun somat pienet pallerot, tuoksuvat kukat. Monet roikkuu amppeleissa. 

Kävin itsenäisyyspäivän seutuun synttäreillä, kullanmuru täytti 4v. Silläaikoo ol tuo kerrottu valakonen amaryllis kuatunu, tuettu ol ja murtu nuo kaks kukkavartta. Leikkasin ne maljakkoon. Vierellä kukkii muutama vuos sitten ostamani Cambria, se on yleiskauppanimi tämän suvun edustajille. Hollantilainen Charles Vuylsteke risteytti 1911 ensimmäisen kolomen orkideasuvun risteymän (Odontoglossum x Miltonia x Cochlioda) ja lopputulema ol Vuylstekeara Cambria. Monet tämän ryhmän risteymät ovat suurikokoisia ja värikkäitä. Sanoo orkidealehti 6/2016. Viileästä tykkevää, valoisaa ja kasvualusta ei sua piästä kuivamaan. Lehet haitarille männöö jos kuivahtaa ja vuorokaus lämpötilan erot virittää kukkimaan. Mie pien mahollisimman pitkään syksyllä pihalla ja kukittua siirrän viileään.

Cambria Barrocco.

Vuosiverso kasvaa varsimukuloiden tyveltä. Suap vuosiversonsa valamiiks noin 8 kuukaudessa.

Ei taija miun amaryllikset keritä jouluks kukkaan. Happy Valley, Nymph, Double Drakon, Quito ovat nimeltään. Joka syksy ajattelen, joulukukka myymälästä suap samaan hintaan kukkivan kasvin, aina vuan sorrun ostamaan mukuloita.

Eilen ja tänään on kaunista auringonpaistetta, kuvat eiliseltä. Venus planeetta on ilimestyny kirkkaana itätaivaalle illalla. Hyvin näkyy.

Pitkään onkin ollu aurinko piilossa. Pakkastakin ol aamulla -11astetta. 

Kiitos kun kävit lukemassa!

Talaven tek!

 Meille tek talaven kertarytinällä! Tiistaita vasten yöllä sato railut kymmenen senttii lunta sulaan maahan ja jouluset on näkymät. Kerkisin onneks pionipenkin suaha valamiiks, mutta ruusujen talaviturpeet on vielä laittamatta, vai oiskohan hiekka parempi?

Syksy hurahti postauksia tekemättä ja harvakseltaan kävin kenenkään juttuihin kommentoimassa. Vaan kelataampa nyt vähän takasinpäin syksyyn.

Meillä ol yhtenä yönä koko syksyyn pakkasella, niinpä daaliat ei kunnolla kerinny kylymee ja vihreitä varsia ol suurinosa kun leikkasin ja juurakot nostin. Ovat tuolla vanhassa mökissä kuivamassa. Osa on hyvin kuivanu, mutta isokukkanen oranssi rupes kasvattamaan uusia varsia, nyhin ne pois ja kiäntelin juurakkoa jos nyt ymmärtäs levolle heittäytyy. Varsiakin lyhensin. Toivottavasti säilyy terveenä, vai pitäskö saunaan viiä kuivamaan!

Maljakkoon paljon keräsin syksyllä, yks kimppu ei pitkään kestä kauniina.

Mökistä otin kuivamassa olevista kuvan nyt ja kuhan kuivuvat viiään maatilan kellariin. Jostakin luvin paremmin säilyvän muovilaatikoissa kuin pahvilaatikoissa. Ihania ovat ja herkullisia värejäkin löytyy, vai mitä tuumootta melekein mustastakin?

Tais kyllä olla pilivinen päiväkin kuvaa ottaessani. Mutta oikiisti on tumma ja korkeutta 2,5m. Näitä erilaisia tummia on kolomii eri laista.

Omeniakin kasvo hyvin. Kangasalan talvi lajikkeen omenat ja ukonpuun omenat on vielä autotallissa peittojen alla. Kun napakampoo pakkasta lupovaa, varastoon viiään, vielä ei maku oo parhaimmillaan. Omena/kaura paistosta tien pyhäseutuun jälkiruuaksi ja on maistuva, kylymän vaniljakastikkeen kanssa.

Siinä on Kangasalan talvi, sitten ukonpuun omenat ja oikiissa reunassa Pekka. Kaikki hyviä syönti- ja talouskäytössäkin. Pekka erikoisen makea. Omenat ja perunat on miun 'lempilapsia'. 

Lumen sato nyt monelle kasville niskaan, kesken kukinnan. Myrkkyliljat, maksaruohot ja syysasterit siellä värjöttelee.

Siihempä sattu kaikki kolome samaan kuvaan. Tuo etualan syysasteri ei nuppujaan kerinny aukasta, vanha violetti maatiaislajike kukki hyvin vielä maanantaina. Samoin myrkkyliljat.

Kukkasipulit onneks kerkisin istuttoo, viimeset viimeviikolla. On vielä varastossa muutama pussi, tammikuulla ruukkuun laitettavaksi. 

Tiistai aamuna olikin melekonen ylläri, miun piti olla Joensuussa Terveystalolla ennen kaheksoo, poloven mangneetti kuvauksessa. Ei hiirenhyppeemee ollu tällä tiellä, maantiellä joku auto ol kulukenu ja pikitie ol aurattu. On vihotellu polvi ja yritin terkkarin kautta lääkäriin, sanoivat fysioterapia ja polvituki. Ei lääkärin aikoo. Kaks kuukautta kuuntelin ja sitten yksityiselle, terveyskeskus maksun hinnalla. Lääkäri tutki ja ol sitämieltä, ei oo nivelrikko mutta kuvataan. Kuvaaminen ol kallis ja sitä ei Kela korvoo. Ensviikolla mänen kuuntelemaan vastausta.

Kaikenlaista seurattavoo on nyt ollu saaressa ja järvellä. Viikko sitten tuolla Asikonsaaressa, oisko ollu hirvet talavilaitumille siirtymässä. Ei oo koskaan aiemmin tavattu semmosia esiintymisiä. Saari on noin kaks kilometrii pitkä ja yhen kilometrin levynen. Tie kulukoo keskellä ja saareen on silta. Savonselän puol piästä Villen pienet koirat ottivat yhen ryhmän ajoon ja myöhemmin saaren keskipaikkeilta ajon ja ne hirvet uimaan lähtivät. Karkeakarvasii mäyräkoiria on nää hirmut! Kuultiin, jotta sieltä ol mehtämiehet jo useamman elukan suaneet aiemmin. Toivottavasti ovat jatkaneet matkoo, petäjätaimikot ja rauduskoivut ovat muuten vaarassa. Otan nyt metsäkeskusteluun senverran kantoo, kuusi valtaseks on mehät muuttumassa, just hirvien tautta. Hirvikantoo pitäs vähentee. Normisti siellä ei oo talavella hirviä. Suoraan veneellä matkoo tästä meijän rannasta on viitisen kilometrii ja autolla jos männään niin 60km. tuonne mehtään. Siellä on marjamuat miullakin ollu monena vuotena ja yhtenä syksynä puolukatkin meinas merihätään joutuu veneessä.

Viimeviikolla ilimesty tähän meijän lähelle laiva, kylätalon rantaan ja siinä ol pieni kaivinkone ja nippujen teko laitteet. Kovasti käy kiinnostamaan, mitä nyt tapahtuu! Puhoksesta olivat aiemmin viikolla lähteneet uittamaan puulauttoo, ne on pitkiä lauttoja, nippuja satoja. Hinur jyskyttää ja pässi puikkelehtaa sivuilla ja perässä. Olivat melekein piässy tuohon selänsuuhun, järvellä ol myrsky ja joutuvat pakittamaan. Tuon laivan takana on muutama saari ja sitten alakaa Savonselekä, sinne eivät lähe myrskyllä. Siinä rytäkässä osa nipuista hajos tuonne Harkonsaaren rantaan. Tämä pienempi paatti jotain valamisteluja tek, suurempoo operaatiota varten. Maanantaina siihen tul useita laivoja ja isompi kaivinkone jossa sakset puomissa ja niinpä vuan saivat puut niputettuu uudestaan. Pitkee päivee miehet siinä tekivät ja tänäaaamuna hämärän kahussa lähtivät jatkamaan puitten uittamista, Lappeenrantaan tai Varkauteen. Rantaan mänin kuvaamaan ja tuolla syväväylällä valot vilikuttelivat vuan. Tuon kalliokarhatsin takana se hinur vilikkaa. Monet värit ol laivoissa pimmiillä ja valonheittimillä kun loimauttivat, niin meijänkin rantaan valokiila ylsi.

Rantaan on pikkusen riitettä tehny ja matkoo tuosta laiturilta on vajaa kilometri tuonne valoihin. Järvessä vesi ei ennee laske, vaikka syyssateita runsaita ei ollukkaan. Keväällä voip kaivojen pohjat olla kuivana, onneks on vesijohto verkostot tässä kunnassa hyvät.

Samalla otin kuvia rannastapäin. Harvemmin niin tulloo tehtyy. Aika talaviselta näyttää.

Alapuolen kuva. Kyynelkoivu ei kerinny lehtiään puottoo, melekein jokavuos saman tekköö. Mutta ei haittoo keväällä uusien lehtien tuloa. Aika mehtäseltä meijän mehtäpuutarha näyttää. Tuolla koivunrungon takana on alppiruusuja etempänä ja atsaleat tännempänä, ne ei nyt kuvassa näy.

Magnolia 'Vanha Rouva' on vielä suojoomatta. Paljon on nuppuja tulossa, jos ei kylymä. Ovat vaaleita , isompia kuin pajunkissat, vaalea karva niissä on. Routamatto laitetaan ja tänäkesänä kasvo kovasti, ei ylletä kokonaan suojoomaan. Ylhäältä on ollu peitot auki aina, jotta lumi piäsöö sisään satamaan. 

Tää taitaa olla nyt se sininen hetki, aamulla kaheksan maissa.

Marraskuun kaktukset on kukkineet hyvin, valakonen nuori tek vuan yhen kukan. 

Kiitos kun kävit lukemassa!

Syksyn tuntua.

Pitkästä aikoo! 

Mihin tuo aika oikein männöö ja tuntuu kaikki hommat viilevän. Heinäkuu ol kuuma ja kuiva, kasteluu tehtiin, eikä kaikkii kehattu ja jaksettu kastellakkaan. Kuivuuteen ei kuollu mikkään, tuollakin mehtäpuutarhassa ihan ihmettelen miten rehevee on. Nyt kun puintiajat pellolla tul, vettä on sadellu myötäänsä, on poutapäiviäkin välissä. Kosteeta kasvustoo ei voi puija, vaikka tuoresäilöntään suap jyvät olla kosteampii, kuin kuivaamoon vietäessä. Tänä aamuna puidulla pellolla näin satoja kurkia, ovatkohan jo etelään mänössä!

Järvessä on vedenpinta laskenu mahottomasti, saimaa on 40cm. alempana kuin normisti ja samaan vesistöön kuuluu tämäkin järvi. 

Kukkimista ja kasvamista on puutarhassa ollu ja vieläkin on. Tähkävaahtera käyp valamistautumaan syksyyn, väriä on oksat ottanu.

Kuva ei anna oikeutta väreille, osa puusta on vielä vihreä. Muitakin vaahteroita on väriänsä muuttamassa ja mielikuvan Kanadan vaahterametsistä jolloinkin toivon näkeväni. Tai ainakin sinnepäin. Villiviinikin punastuu. Piippuköynnös aitan seinällä ei syksystä tiiä mittään, tukea pitäs levittee vähän sivuille, on suora pötkö. Kukkii ja siemenkotia on ollu lehtien suojissa, monena vuotena.

Syötävistä kasveistakin on satoa suatu. Kasvihuoneesta tomattia ja kurkkuja on syöty, paholaisen hilloa jo yhen satsin tein. Sipulit on kuivamassa, osa on ihan hyvänkokosia toiset pieniä. Avomaankurkku epäonnistu ihan täysin. Peruna lajikkeena Siikli, tul mehtäpuutarhan kasvilavassa mahottoman rupiseks, kasvihuoneen luona ihan ok. Mukuloita ei varressa oo monta. Oisko enemmän vettä suaneet kasvihuoneen luona. Mansikkoo ja herukoita on suatu säilöön, samoin tillit ym. yrtit.

Karhunvadelma 'Sonja' tekköö hurjasti marjoja. Kaikki ei kerkii kypsyy varmaan. Maistiaisia on syöty. Alaoksasta on kuva.

Kokoa ei nyt marjoihin kasvanu, eikä marjat oo niin makeita kun normikesinä. Mehässä villivadelmoo (vuapukkoo) meijän murteella, ei ollu, kun kosteilla paikoilla. Mustikkoo on mehät täynnä.

Tuolta tilalta aamulla päärynäpuu 'Tshizhouskaja' lajikkeesta otin puusta päärynän. Siemenet on ruskeita, hedelmät halakeiloo, eikä makukaan oo vielä makea. Päärynäkiveä vielä on kuoritussakin kovasti. Pilaantuminen alakaa heti halakiimasta. Olgassa on tuas paljon talouspäärynee. Omenat on hyviä, 'Huvitus alakaa olla käsitelty ja puun alta on useita kottikärryjä kerätty lantalaan. Nyt 'Samo' alakaa olla syötävissä.

Kukkiakin kasvaa. Ruusuisia kuvia laitan nyt, pensasruusuja ei kuvissa oo. Pensasruusuista 'Snow Pavement ja 'Sävel' samoin kun neilikkaruusu 'F.J.Grootendorst' vielä kukkivat. Paras kukinta on ohi. 

Pilariruusu 'William Baffin' kukkii ja nuppujaan kasvattaa mehtäalalla. On kukkinu jo monta kuukautta. Korkeutta reilu puoltoista metrii. 

Hongiston Taimistolta muutama vuos sitten tilattu ryhmäruusu 'Unelma' on ahkera kukkia. Kauniit tummanpunaset kukat on tertuissa ja vielä hyvin kukkii. 

Mutta mikä on tuo kärhö, kasvaa noin metriseks ja neljä terälehtii. Oon pitäny tiukukärhö Arabellana, onko? Tuohon vasemmalle jiäp Austinruusu 'Desdemona', haalenoo vanhetessaan kukka valakoseks.  Värit näillä ruusuilla ja hempeillä sinisillä kukilla sattuvat yksiin. Härmesalvioo on tuossa rinnalla ja siitä ei tullu kuvaa otettuu. Oikiilla kärhö 'Aljonushka'.

Kuva ruususta on muutaman päivän vanha ja voip kukkii pakkasiin asti. Nuppuja vielä on aukastavaks.

Kuva on aiemmin kesällä otettu. Harjaneilikat tuossa penkin reunassa. Taustalla on vanhoo kantoo oleva Jasmike ja se on suanu lähöt. Muutoksii tähän penkkiin on tekeillä. Toistakymmentä pionin juurakkoo vuottaa ruukuissa paikkoo ja nuo Austinruusut kiehtoo hankittavaks lisää. Toinen Austinruusu tässä penkissä on kaunis 'Roald Dahl' Kesältä kuva.

Hukkuu tuossa penkissä nyt daalioitten puristuksiin. Kaks kessee ovat penkissä kasvaneet ja multoo keoks syksyllä laitoin suojoomaan talaveks. Talavi ei ollu kova ja kohopenkissä ovat.

Kanadalaisista kukki 'Lambert Closse' koko keskikesän. 

Toinen kanadalainen ruusu 'Morden Snowbeaty' kasvaa hennompana sukulaistaan. Kaunis on kyllä tämäkin. Olin ostanu 'Young Lycidas' nimisen ja vielä nytkin lappu on kiinni tällä nimellä. Rupesin kuuklettamaan tuota nimeä ja sain tuloksen Austin ruusuksi ja väri pinkki. Missähän ol nimilappu sotkeutunu.

Samassa penkissä on kolomaskin ruusu, nimestä ei tietuu ja kurkistelloo liljanvarsien seasta. Väri on hieno kylläkin, mutta ei satu tuolla nimellä olevaan. Mikähän mahtaa olla lilja nimeltään jonka varsissa on tämmöset kukat! 

Upea Ranskanruusu 'Merveille' sai viimevuonna siirron tuolta mehtäpuutarhasta tähän penkkiin ja kevätkesän kovat sateet lakkoonnutti sen varret pitkälleen, tuet piti laittoo ja kukki kovasti. On oikonu nyt varsiaan ja toivottavasti kestää pystyssä kun varret puutuu. Korkeutta on kasvanu. Tässä penkissä on kunnostus mänössä.

Sisareni Norjanreissulta tuoma ruusu kukki näin kauneilla kukilla ja siirtyy samaan penkkiin ylläolevien kanssa. Nimeltään Rosa 'Melrose'.

Talon itäpäädyssä kasvo ja kukki hieno ruusu ensimmäisinä kesinä, kun asuttiin rannalla. Yks talavi tappo sen ja kantokin kaivettiin pois. Nyt huomasin sen kuitenkin tehneen juurivesoja ja sinnetänne tänä kesänä ilimesty yksittäisiä kauniita kukkia, osa on vähän tertuissa.

Ranskanruusu 'Jenny Duval'  tämä on. Harvennettiin viimekesänä päädyn kuutamohortenssioo ja silläkö lie intoutu kasvamaan, kun valostu maisemat. Vuorenkilvestä tukea ottaa, on hento varsinen. On kyllä aika hieno kukka ja täytyy kahtuu jos siitä sais jonkun juuren vaikka talavetukseen kellariin.

Mitenkähän lie kamera kiertäny muurissa olevaan haravakoneen pyörään sidotun 'Flammentanz' köynnösruusun. En yhtään kuvaa löytäny kamerasta. Hyvin kukki ja korkeuttakin kasvo tänä kesänä. Tummanpunaset kukat loistivat rappusille asti. Jospa ens kesänä sitten tallentus kuva.

Kaikenlaista muutakin kukkivoo on puutarhassa, daaliat alakaa nyt olla loistossaan. Oransseja sävyjä on useissa uudemmissa. 

Elokuun loppupuolella juhlittiin poikamme tyttären 7 v. synttäreitä Espoossa. Olhan se merkkitapahtuma kun eka luokkalainen hänestä tul. Syntymäpäivä ol jo viikkoa ennen. Junalla puksutin Tikkurilan asemalle ja siitä sitten synttärisankari käy hakemassa isänsä kanssa heille. Vein ison säkin Huvitus omenoo ja kasvihunekurkkua viemisiks. Jo illalla Olli pan kasvikuivurin hyrisemään ja kuivoomaan omenia. Mie olin disko prinsessana kruunu piässä, diskopallo värivaloja pyörittel sankarin huoneessa ja lasten kanssa tanssittiin. Lauantai aamuna paistettiin karjalanpiirakoita ja Esterkin jo ol mukana touhussa. Klo.12 alako kaverisynttärit ja ihmettelin miten tytöt tykkäs piirakoista ja kuivatuista omenviipaleista. Sanoivat ihan karkkia olevan. Pyhänä ol sitten sukulais juhlat. Mukava ol viipyy useampia päiviä siellä.

Tää mummo suap uusia tuulia lasten kanssa leikkiissä. Lastenjuhlissa ol astioina alla olevat lautaset ja mukit. Pussit vieraat saivat mukaansa ja sisältöä en tullu kysyneeks. 

En ollu kuullukkaan näistä hiiristä! Musse Helium. Iltasatua saman aiheen kirjasta luettiin. Vielä barbit ja muutkin nuket ovat leikeissä mukana. Kunpa nämä satuhahmot ja lasten leikit jatkusivat vielä vuosia. Sitä toivon. Kullanarvosia on hetket mitä heijän kanssa suap viettee. 

Kiitos kun kävit lukemassa!